Kauan ennen yksisilmäisiä haastatteluja, järkkymätöntä rauhaa ja Formula 1 -maailmanmestaruutta Kimi Räikkönen oli vain hiljainen suomalainen lapsi, joka jahtasi nopeutta kartingilla. Harvinaiset lapsuudenkuvat, jotka nyt kiertävät fanien keskuudessa, tarjoavat silmiinpistävän muistutuksen siitä, että jopa Jäämiehellä oli alku, jota muovasivat pienet radat, kylmät aamut ja suuret unelmat.
Varhaisimmissa kuvissa nuori Kimi istuu matalana kolhiintuneessa kartingissa, kypärä hieman ylisuuri, silmät suoraan eteenpäin suunnattuina. Ei ole glamouria, ei seuruetta – vain lapsi ja kone. Ne, jotka tunsivat hänet silloin, muistavat usein, kuinka vähän hän puhui, mutta kuinka paljon hän antoi ajamisen puhua puolestaan. Jo tuossa iässä hänellä oli keskittyneisyyden tunne, joka tuntui epätavalliselta niin nuorelle ihmiselle.
Lapsuuskollaasi kuvaa Kimin kasvua ruutu ruudulta – ensin poikana rattia puristamassa, sitten teini-ikäisenä yksipaikkaisiin autoihin astumassa ja lopulta raikkaana Formula 1 -tulokkaana. Ilmeet tuskin muuttuvat. Rauhallinen, lähes etäinen ilme, joka myöhemmin määritteli hänen F1-persoonansa, oli jo olemassa, kauan ennen kameroita ja mainetta.
Hänen nousunsa oli kaikkea muuta kuin tyypillinen. Vähäisellä taloudellisella tuella ja epätavanomaisella polulla Räikkönen hyppäsi kartingista autoihin nopeudella, joka järkytti monia moottoriurheilupiireissä. Formula 1:een mennessä varikolla ymmärsi nopeasti, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen tulokas. Hiljainen espoolainen poika oli jo täysiverinen kilpa-ajaja – nopea, peloton ja hypestä välinpitämätön.
Näitä harvinaisia kuvia katsoessa tarina tuntuu lähes runolliselta. Maailma oppi tuntemaan Kimi Räikkösen Jäämiehenä, mutta nämä kuvat paljastavat perustan: lapsen, joka löysi vapauden ratin takaa eikä koskaan päästänyt irti. Vaatimattomista karting-juurista kilpa-ajon korkeimpaan tasoon, legenda oli aina läsnä – vain pienempi, hiljaisempi ja liikkui jo erittäin nopeasti.
