Formula 1 -kausi 2005 on yksi lajin kummittelevimmista ”mitä olisi voinut olla” -tarinoista – kampanja, jossa puhdas loisto törmäsi suoraan armottomaan epäonneen. Kaiken keskipisteessä oli Kimi Räikkönen, hiljainen, jääkylmä suomalainen, jonka suoritukset tuona vuonna nostivat hänet eliittikuljettajasta lähes myyttiseen asemaan. Räikkönen ei ollut vain kilpailukykyinen – hän oli monina viikonloppuina koskematon. Hänen autoaan, MP4-20:tä, pidettiin laajalti lähtöruudukon nopeimpana koneena, ja Kimin käsissä siitä tuli ase, joka kykeni murskaamaan kilpailijat armottomalla tehokkuudella.
Heti kauden alusta lähtien oli selvää, että Räikkösellä oli jotain erityistä. Hänen ajamisensa oli mestariluokkaa tarkkuudessa ja hallinnassa – sujuvaa, laskelmoitua ja murskaavan nopeaa. Samalla kun muut ponnistelivat ja horjuivat, hän näytti liitävän ja sai suorituskykyä irti ilman näkyvää vaivaa. Mutta Formula 1 ei ole koskaan vain nopeutta; se on laji, jossa tekninen kestävyys on yhtä tärkeää kuin kuljettajan taito. Ja siinä halkeamat alkoivat näkyä.
Yhä uudelleen, juuri kun Räikkönen näytti olevan valmis hallitsemaan, luotettavuusongelmat astuivat esiin. Moottorivaurioista tuli julma ja toistuva teema, joka usein iski pahimpina mahdollisina hetkinä – joskus jopa silloin, kun hän oli selkeässä johdossa. Ruudukkorangaistukset moottorinvaihdoista pahensivat ongelmaa pakottaen hänet aloittamaan kilpailut paljon takamatkalta, vaikka hänellä oli vauhti paalupaikalle. Silti noina hetkinä Räikkönen tarjosi joitakin uransa merkittävimmistä ajoista – syöksyi läpi kentän, ohitti kirurgin tarkkuudella ja muutti lähes mahdottomat tilanteet palkintokorokesijoiksi tai jopa voitoiksi.
Samaan aikaan , ajaessaan :lla, toteutti hyvin erilaisen kauden. Alonso laski, että Räikkönen häikäisi siinä, missä Renault-paketti ei ehkä vastannut McLarenin suoraa nopeutta, mutta se oli luotettava, tasapainoinen ja johdonmukainen. Alonso maksimoi jokaisen tilaisuuden, päätti kilpailuja, keräsi pisteitä ja vältti kilpailijaansa vaivanneet katastrofaaliset takaiskut. Ajan myötä tämä johdonmukaisuus rakensi mestaruusjohtoaseman, jota edes Räikkösen sankariteot eivät kyenneet ylittämään.
Yksi tuon kauden määrittävimmistä tarinoista oli potentiaalin ja todellisuuden välinen kontrasti. Paperilla – ja usein radalla – Räikkönen oli vuoden 2005 nopein kuljettaja. Mutta Formula 1 ei palkitse potentiaalia; se palkitsee tuloksia. Jokainen tekninen vika ei maksanut vain pisteitä – se muutti vauhtia, antoi mahdollisuuksia kilpailijoille ja hitaasti vähensi kaikkea toipumismarginaalia. Tästä huolimatta Räikkönen kieltäytyi hiipumasta. Hänen vastoinkäymisistä kaiverretut voittonsa vain vahvistivat tunnetta siitä, että mestaruus oli lipsahtamassa käsistä, ei ansioiden puutteen, vaan hänen hallitsemattomiensa voimien vuoksi.
Kauden loppuun mennessä numerot kertoivat tuskallisen tarinan. Alonso kruunattiin maailmanmestariksi, kun taas Räikkönen sijoittui toiseksi – tulos, joka, vaikkakin vaikuttava, tuntui syvästi epäoikeudenmukaiselta monille, jotka olivat seuranneet kauden kehittymistä. Fanit, analyytikot ja jopa kanssakuljettajat ihmettelivät, miten historia olisi voitu kirjoittaa uudelleen, jos luotettavuus olisi vastannut suorituskykyä. Kyseessä ei ollut vain menetetty mestaruus; se oli kausi, joka näytti uhmaavan ansioiden ja palkkioiden luonnollista järjestystä.
Silti paradoksaalisella tavalla vuosi 2005 määritteli myös Räikkösen perinnön. Se osoitti hänen sitkeytensä, kykynsä suoriutua paineen alla ja hänen kieltäytymisensä antaa olosuhteiden murtua. Se teki hänestä raa’an, tinkimättömän lahjakkuuden symbolin – jonkun, joka kykeni tarjoamaan loistavuutta kertoimista riippumatta. Kun hän lopulta voitti maailmanmestaruuden vuonna 2007, sitä ei pidetty vain voittona, vaan kauan odotettuna oikeutena vuoden 2005 kaltaisten kausien sydänsuruille.
Vielä tänäkin päivänä tuon kauden kaiut viipyvät. Se muistetaan paitsi siitä, mitä tapahtui, myös siitä, mitä olisi pitänyt tapahtua – kilpailuista, jotka lipsahtivat käsistä, pisteistä, jotka jäivät pöydälle, ja tittelistä, joka monien silmissä todella kuului Kimi Räikköselle.
