Formula 1:n historiassa on monia unohtumattomia hetkiä, mutta harvat voivat verrata Kimi Räikkösen mestaruusvoittoa vuoden 2007 Brasilian Grand Prix’ssä dramaattisesti, paineellisesti ja täysin epätodennäköisesti.
Suomalainen saapui Interlagosiin valtavan haasteen edessä. Räikkönen oli MM-pisteissä kolmantena McLarenin tallikavereiden Lewis Hamiltonin ja Fernando Alonson jälkeen, ja hänen mahdollisuutensa tulla maailmanmestaruudesta näyttivät olevan hiuskarvan varassa. Hamilton oli lähtenyt viimeiseen kilpailuun ennakkosuosikkina, ja Alonso oli myös vahvasti mukana taistelussa mestaruudesta.
Mutta Kimi teki sen, mitä Kimi oli aina tehnyt parhaiten – hän pysyi rauhallisena.
Samalla kun mestaruustaistelu pyöri hänen ympärillään, Räikkönen antoi juuri sen, mitä Ferrari tarvitsi. Hän voitti kilpailun, ja hänen kilpailijoidensa tulokset loksahtivat täydellisesti kohdalleen. Kun ruutulippu viimein putosi, matematiikka paljasti jotain ainutlaatuista: Räikkönen oli tullut Formula 1:n maailmanmestariksi vain yhdellä pisteellä.
Se oli täydellinen päätös yhdelle modernin F1-aikakauden dramaattisimmista mestaruustaisteluista.
Monille faneille Kimin suurin saavutus ei kuitenkaan ollut pelkästään vuoden 2007 mestaruus. Se oli tapa, jolla hän käyttäytyi koko uransa ajan. Hän harvoin haki huomiota, antoi harvoin pitkiä selityksiä ja melkein koskaan ei vaikuttanut kiinnostuneelta pelaamaan julkkispeliä. Hänen maineensa “Jäämiehenä” tuli tuosta erehtymättömästä nopeuden, malttiuden ja brutaalin rehellisen persoonallisuuden yhdistelmästä.
Sitten koitti toinen hetki, joka vahvisti hänen legendansa.
Vuoden 2005 Japanin Grand Prix’ssä Räikkönen aloitti aivan 17. sijalta. Seurasi yksi hänen uransa upeimmista palautumisajoista. Hän raivasi tiensä kilpailijoiden läpi Suzukassa ennen kuin saavutti Giancarlo Fisichellan kilpailun loppupuolella.
Viimeisellä kierroksella Räikkönen teki ratkaisevan liikkeen ja otti voiton.
Lähtö 17. ruudusta ja maaliin tulo oli sellainen suoritus, joka sai fanit ymmärtämään, miksi niin monet pitivät häntä yhtenä sukupolvensa luonnostaan nopeimmista kuljettajista.
Ja sitten olivat radioviestit.
Kimin kuuluisasta “Jättäkää minut rauhaan, tiedän mitä teen” -radioviestistä tuli yksi hänen Formula 1 -perintönsä määrittävimmistä osista. Se kuvasi täydellisesti persoonallisuutta, jonka fanit olivat oppineet yhdistämään häneen: keskittynyt, suora, itsenäinen ja täysin välinpitämätön tarpeettomasta draamasta.
Tämä persoonallisuus teki Räikkösestä erilaisen.
Hän pystyi voittamaan mestaruuden ilman, että hänestä tuli pakkomielteinen huomion keskipiste. Hän pystyi tuottamaan poikkeuksellisia suorituksia tekemättä itsestään suurta spektaakkelia. Ja jopa paineen ollessa korkeimmillaan hän näytti usein siltä, että hän halusi vain hypätä autoon, ajaa niin nopeasti kuin mahdollista ja mennä kotiin.
Ehkäpä siksi Kimi Räikkönen on edelleen niin suosittu vuosia mestaruutensa voiton jälkeen.
Joillekin faneille se on tunteellinen kuva hänestä pitelemässä vuoden 2007 maailmanmestaruuspokaalia. Toisille se on uskomaton paluu Suzukaan. Monille se on vain hänen äänensä kuuluminen tallin radiosta.
Mutta yhdessä nämä hetket loivat Jäämiehen legendan.
Kimi Räikkösen ei tarvinnut huutaa tullakseen Formula 1 -ikoniksi. Hän antoi ajamisensa puhua puolestaan.
