Suurimman osan elämästään Kimi Räikkönen eli poikkeuksellisen nopeasti. Radat hämärtyivät, vuodenajat tulivat ja menivät, ja paine seurasi häntä maailmankolkasta toiseen. Silti kaiken tämän läpi hän pysyi muuttumattomana – hiljaisena, maanläheisenä ja tunnetusti välinpitämättömänä suuruutta ympäröivästä melusta. Kilpa-ajo määritteli hänen uransa, mutta se ei koskaan määritellyt hänen sieluaan.
Related posts
Kun Formula 1:n jylinä hiipui muistoihin, sen tilalle tuli jotain muuta: hiljaisuus. Ei tyhjyys – vaan täyteys. Sellainen, joka syntyy läsnäolon valitsemisesta suorituskyvyn sijaan, aamujen valitsemisesta mitalien sijaan ja perheen valitsemisesta kuuluisuuden sijaan. Tässä tyyneydessä fanit ovat alkaneet aistia jotain herkkää avautuvan, jotain, joka herättää uteliaisuutta vaatimatta huomiota.
Mitään ilmoitusta ei ole tehty. Mitään valokeilaa ei ole sytytetty. Ja se jotenkin tuntuu täysin oikealta.
Ne, jotka ovat seuranneet Kimiä tarkasti, tietävät, että hänen merkityksellisimmät muutoksensa eivät koskaan tapahtuneet draaman mukana. Hän ei jahdannut uudelleen keksimistä; hän yksinkertaisesti eli sen. Sama mies, joka aikoinaan vastasi lehdistön kysymyksiin tylysti rehellisesti, vastaa nyt elämään hiljaisella omistautumisella. Isyys pehmensi häntä – ei muuttamalla sitä, kuka hän on, vaan paljastamalla sen, kuka hän aina oli kypärän alla.
Siksi ajatus uudesta perheen luvusta resonoi niin syvästi. Ei siksi, että se olisi sensaatiomainen, vaan koska se tuntuu luonnolliselta. Kuten seuraava kierros kilpailussa, joka ei enää tarvitse hurraavia yleisöjä. Jos elämä tarjoaisi toisen lahjan, se ei koskisi perintöä tai sukua – se koskisi rakkauden moninkertaistumista, rutiinien uudelleenmuotoilua ja kodin lämpenemistä.
Kimi ei ole koskaan puhunut pitkään yksityiselämästään, ja tuo hiljaisuus on aina ollut osa hänen rehellisyyttään. Hän suojelee sitä, millä on merkitystä, olemalla näyttämättä sitä. Mutta joskus muutos ilmoittaa itsestään hienovaraisemmilla tavoilla: erilainen rytmi, kevyempi läsnäolo, mies, joka on rauhassa sen kanssa, missä hän on.
Kilpa-ajo opetti hänelle tarkkuutta. Perhe opetti hänelle merkitystä.
Jos uusi lapsi tulisi hänen maailmaansa, se ei tulisi odotusten tai symboliikan kanssa. Se yksinkertaisesti saapuisi – kuten parhaat asiat – pakonomaisesti ja syvästi inhimillisenä. Yksi syy hidastaa vauhtia. Taas yksi syy hymyillä hiljaa. Taas yksi muistutus siitä, että tärkeimmät matkat eivät pääty maaliviivalle.
Koska vaikka palkinnot keräävät pölyä ja kierrosajat haalistuvat ennätyskirjoihin, perheen yhteiset hetket elävät – mittaamattomina, lähettämättöminä ja korvaamattomina.Ja ehkä se on kaikkein Kimi Räikkösen juttu.
