Formula 1 -kauden 2003 oli tarkoitus olla Kimi Räikkösen läpimurtovuosi. Rauhallinen, kliininen ja murskaavan nopea, nuori suomalainen oli noussut Michael Schumacherin vakavimmaksi haastajaksi. Viikko viikolta hän tarjosi johdonmukaisuutta, joka rajoittui täydellisyyteen. Kaikesta lupauksestaan huolimatta kautta tulisi kuitenkin määrittelemään yksi, sydäntäsärkevä käänne.
Tuo hetki koitti, kun Räikkönen teki kaiken oikein. Hän ei jahdannut otsikoita tai ottanut holtittomia riskejä – hän johti kilpailuja mestarien tavoin. Mutta Formula 1 ei ole koskaan palkitssut pelkästään hallintaa. Yhdessä julmassa hetkessä luotettavuus petti hänet, ja kilpailu, jonka olisi pitänyt vahvistaa hänen mestaruuttaan, muuttui sen sijaan hänen kauden pohjanoteeraukseksi.
Turhautuminen ei näkynyt hänen ilmeistään – Kimi osoitti harvoin tunteita – mutta vaikutus oli valtava. Sinä päivänä menetettyjä pisteitä ei saatu takaisin. Asiaa pahensi tieto siitä, ettei kyseessä ollut ajovirhe tai vauhdin puute, vaan hänestä riippumattomat olosuhteet, jotka muuttivat kilpailun hänen vuoden 2003 pahimmaksi.
Se oli karu oppitunti siitä, kuinka anteeksiantamaton Formula 1 voi olla. Kimi Räikköselle vuotta 2003 ei muistettu siitä, mitä hän teki väärin – vaan siitä, kuinka lähelle hän pääsi ja kuinka yksi julma hetki muutti kaiken.
