Sitä ei kerrottu kameroille, eikä sitä todellakaan ollut tarkoitettu otsikoihin. Se oli yksi niistä hiljaisista, tavallisista hetkistä, jotka tapahtuvat, kun maailma vihdoin katoaa. Kotona, rentoutuneena ja vartioimattomana, Kimi Räikkönen kääntyi vaimonsa puoleen tutulla puolihymyllä ja kysyi lähes leikillään: ”Pitäisikö meidän tehdä vielä yksi lapsi, vai riittääkö tämä?”
Kysymys itsessään oli yksinkertainen. Se, mikä teki siitä erityisen, oli kaikki sen takana. Kyseessä oli sama mies, joka vuosikymmeniä vältteli haastatteluja, vetäytyi huomiosta ja antoi hiljaisuuden puhua puolestaan. Silti suljettujen ovien takana, vaimonsa kanssa, Kimi oli leikkisä, harkitseva ja läsnä – tarpeeksi mukava vitsaillakseen elämän suurimmista päätöksistä ilman draamaa tai spektaakkelia.
Se kuvasti sitä, kuka hän todella on Formula 1:n ulkopuolella: aviomies, joka arvostaa perhettä kuuluisuuden edelle, läheisyyttä imagon edelle. Ei suuria puheita, ei harjoiteltuja tunteita – vain kevytmielinen hetki, joka jaettiin henkilön kanssa, joka tuntee hänet parhaiten. Maailman lempinimeltään ”Jäämiehelle” se oli todiste siitä, että lämpöä oli aina läsnä, varattuna vain niille harvoille, joilla oli eniten merkitystä.
Lopulta tuo lempeä kysymys kertoi enemmän kuin mikään lehdistötilaisuus koskaan kykenisi. Se osoitti, että Kimi Räikkösen suurin ilo ei koskaan mitattu pokaaleissa tai tittelissä, vaan vaimonsa kanssa rakennetussa hiljaisessa elämässä – jossa jopa elämää mullistavat ajatukset saattoivat kietoa hymyyn ja vitsiin.
