Kimi Räikkönen ei koskaan ollut Formula 1:n äänekkäin kuljettaja – mutta hänen ei tarvinnutkaan olla. Hänen rauhallinen, lähes jäinen olemuksensa radalla ja sen ulkopuolella ansaitsi hänelle lempinimen “Jäämies”, mutta tuon hiljaisen itsevarmuuden takana oli täysin eri tasolla toimiva mieli ja lahjakkuus.
Edesmenneen, tunnetun Ähtärin Formula 1 -lääkärin, tohtori Aki Hintsan, mukaan, joka työskenteli tiiviisti monien lajin huippu-urheilijoiden kanssa, Räikkösellä oli jotain todella poikkeuksellista – mitä hän kuvaili “vertaittomaksi 3D-näöksi”. Kirjassaan Hintsa selitti, että Räikkösen aivot käsittelivät tilanhavaintokykyä ja liikettä paljon nopeammin ja tarkemmin kuin keskivertokuljettajan. Juuri tämä harvinainen kognitiivinen etu mahdollisti Kimin tehdä sekunnin murto-osan päätöksiä 300 km/h nopeudessa lähes vaivattomasti.
Räikkösen erottui muista paitsi raaka nopeus, myös se, kuinka luonnollisesti hän ymmärsi kilpa-ajoa. Kun muut luottivat dataan ja strategiaan, Kimi luotti usein vaistoonsa – ja useimmiten hänen vaistonsa olivat oikeassa. Hän ajoi tunteen mukaan, aistien pidon tasoja, auton tasapainoa ja kilpailurytmiä tavalla, johon harvat muut pystyivät.
Koko uransa ajan – debyytistään Sauberin tallissa, mestaruuden voittaneesta vuodesta Ferrarilla vuonna 2007 aina uransa loppupuolella Alfa Romeolla tapahtuvaan nousuun – Räikkönen pysyi uskollisena itselleen. Hän vältti mediapelejä, ei juurikaan välittänyt kuuluisuudesta ja keskittyi täysin kilpa-ajon puhtaaseen iloon. Kuten hän kerran kuuluisasti sanoi: “Tiedän, mitä teen.”
Kimi Räikkösen tarina ei kerro vain pokaaleista tai ennätyksistä. Se kertoo aitoudesta, raa’asta taidosta ja maanläheisyydestä lajissa, jota usein hallitsevat ego ja spektaakkeli. Hän valloitti Formula 1:n, ei muuttamalla itseään sen maailmaan sopivaksi – vaan pakottamalla tuon maailman hyväksymään hänet hänen omilla ehdoillaan.
Ja se on kenties todellisin mittari vertaansa vailla olevalle lahjakkuudelle.









