Ennen kuin Kimi Räikkösestä tuli Formula 1:n Jäämies, hän oli hiljainen, lähes anonyymi teini, joka repi moottoriurheilun alempia tasoja tavalla, jota harvat olivat koskaan nähneet. Hänen aikansa Formula Renault’ssa ei ollut vain vaikuttavaa – se oli niin ainutlaatuista, että se pakotti sisäpiiriläiset pysähtymään, tuijottamaan ja miettimään uudelleen, mitä nuori kuljettaja voi tehdä.
Edes silloin Kimi ei ollut puhelias. Hän puhui tuskin medialle, juhli harvoin, eikä hänellä ollut juurikaan kiinnostusta mihinkään muuhun kuin kovaa ajamiseen. Mutta radalla hän tarjosi sellaisia suorituksia, jotka jättivät insinöörit, kilpailijat ja kykyjenetsijät epäuskoisiksi.
Hänen raaka nopeutensa oli jo itsessään järkyttävää – Kimi oli usein kokonaisen sekunnin nopeampi kuin kukaan muu vastaavassa koneistossa. Mutta mikä todella hämmästytti ihmisiä, oli hänen tyyneytensä. Kun muut nuoret kuljettajat kamppailivat hermojen kanssa, ajoivat ylikuormitettuja mutkia tai murtuivat paineen alla, Kimi ajoi kuin hänellä olisi jäätä suonissaan jo tulokkaana. Märkä rata? Ei ongelmaa. Tekninen ongelma? Hän sopeutui välittömästi. Kilpailija hyökkää? Hän ei säpsähtänyt. Hänellä oli rauhallinen aggressiivinen luonne, joka ei sopinut hänen ikäänsä.
Määrittävä hetki koitti vuonna 2000, kun hän hallitsi Formula Renault UK Championship -sarjaa. Kimi ei vain voittanut – hän tuhosi kaikki kilpailijat. Seitsemällä voitolla kymmenestä kilpailusta hän tuskin vei yhtäkään rengasta pieleen. Sivusta katsovat kykyjenetsijät kuiskasivat samaa: “Kuka tämä lapsi on?”
Formula 1 -tallit ylentävät kuljettajia yleensä hitaasti – ensin useita vuosia junioriluokissa, sitten testirooleissa, sitten ehkä kilpa-autopaikka. Mutta Kimin Formula Renault -suoritukset olivat niin järkyttäviä, että Sauber teki hänen kanssaan sopimuksen vain 23 yksipaikkaisen kilpailun jälkeen, mikä oli lähes ennenkuulumatonta. Monet kyseenalaistivat uhkapelin. Mutta ne, jotka olivat nähneet hänen Renault-aikansa, tiesivät jo totuuden: he olivat nähneet jotain erityistä, jotain harvinaista.
Kimi Räikkösen ei tarvinnut huutaa, kerskua tai selitellä itseään silloin. Hänen ajamisensa Formula Renault’ssa puhui puolestaan – ja se kertoi kovaan ja selkeään ääneen, että tuleva maailmanmestari oli saapunut.
