Maailmalle Kimi Räikkönen oli ”Jäämies” — rauhallinen, hiljainen ja lähes mahdoton tulkita. Mutta tyynen radioliikenteen ja lyhyiden haastattelujen takana oli poika, jota muovasi isän vahva usko.
Joulukuussa 2010 Kimi menetti isänsä, Matti Räikkösen — miehen, joka oli tukenut hänen kilpa-ajounelmaansa aivan alusta asti. Ennen Formula 1 -valokeilaa olivat kylmät suomalaiset kartingradat, pitkät ajomatkat ja hiljaiset uhraukset. Hänen isänsä oli mukana kaikessa.
Ennen poismenoaan isä jätti Kimille yksinkertaisen mutta voimakkaan viestin:
**“Ei ole väliä, mitä radalla tapahtuu, olen aina ylpeä sinusta, poikani.”**
Nuo sanat eivät koskeneet mestaruuksia tai pokaaleja. Ne kertoivat ehdottomasta ylpeydestä.
Formula 1:ssä ura voi kääntyä yhdessä mutkassa. Paine on jatkuvaa, ja suoritus tuntuu usein määrittävän koko identiteetin. Mutta tuo viesti erotti tulokset ihmisarvosta. Se tarkoitti, että voitto tai tappio ei määritä hänen arvoaan.
Kimi jatkoi kilpailemista huipputasolla vielä vuosia isänsä kuoleman jälkeen — voitti kilpailuja, palasi Ferrarille ja pysyi uskollisena omalle, suorasanaiselle tyylilleen. Kaiken keskellä tuo vakuutus pysyi hiljaisena voimanlähteenä.
Lopulta mestaruudet haalistuvat ja tilastot muuttuvat.
Mutta tieto siitä, että joku uskoo sinuun — tapahtui radalla mitä tahansa — kestää ikuisesti.
