Kimi Räikkönen ei ole koskaan ollut minkään huoneen äänekkäin ääni – ei radalla eikä sen ulkopuolella. Jopa eläkkeellä “Jäämies” on juuri sitä, millaisena maailma hänet on aina tuntenut: rauhallinen, pidättyväinen ja välinpitämätön kuuluisuuden hälinästä. Mutta tällä viimeisimmällä ylellisellä lomalla vaimonsa Minttu Räikkösen kanssa paistaa läpi jotain syvempää – jotain lämpimämpää kuin trooppinen aurinko.
Minttu, kuten aina, vangitsi taian objektiivillaan: hiljaiset rannat, auringonlaskuillalliset, heidän lastensa, Robinin ja Riannan, naurun juoksemassa rannalla. Mutta jokaisen valokuvan takana on hellyyttä, jota sanat tuskin pystyvät tallentamaan. Se on sellaista rakkautta, joka ei tarvitse pitkiä puheita. Se on läsnä katseissa, jaetuissa hiljaisuuksissa, tavassa, jolla Kimi pitää hänen kättään epäröimättä kahdesti.
Heidän lomansa oli sekoitus ylellisyyttä ja yksinkertaisuutta. Yksityinen huvila turkoosin veden äärellä, pitkiä uintipäiviä, pyöräretkiä hiljaisilla poluilla ja iltoja, jolloin maailma unohtui – vain he kaksi ja horisontin pehmeä hehku. Miehelle, joka eli vuosia Formula 1:n paineessa ja kaaoksessa, tämä matka oli enemmän kuin loma. Se oli lempeä uloshengitys.
Mutta auringon alla on muutakin.
Tämä loma ei ollut vain lepoa – se oli yhteyttä. Muistutus siitä, kuinka pitkälle he ovat tulleet, kuinka paljon he ovat rakentaneet yhdessä ja kuinka paljon he edelleen suojelevat ulkomaailmalta. Ja ehkä hiljaisina hetkinä, kun kamera ei pyörinyt, Kimi löysi sen, mitä hän harvoin näyttää julkisesti: rauhaa, pehmeyttä ja rakkautta, joka maadoittaa häntä paljon enemmän kuin mikään maaliviiva koskaan.
Heidän unelmalomallaan ei ollut kyse ylellisyydestä. Se oli läsnäolosta. Perheestä. Toistensa valitsemisesta yhä uudelleen ja uudelleen… silloinkin, kun maailma ei katso.
