Vuosien ajan Kimi Räikkönen rakensi maineensa hiljaisuuden varaan. Ei turhia sanoja, ei keinotekoista draamaa – vain raakaa nopeutta ja lähes uhmakasta välinpitämättömyyttä valokeilassa. Mutta tuon tunnetusti viileän ulkokuoren takana vuoden 2007 maailmanmestari on jo pitkään ollut tietoinen Formula 1:ssä käynnissä olevasta erilaisesta kilpailusta – sellaisesta, jota ei mitata kierrosajoilla, vaan vaikutusvallalla, liittolaisilla ja vallalla.

Harvinaisina rehellisyyden hetkinä Räikkönen on vihjannut urheilun puolelle, jota fanit harvoin näkevät. Moottorien jylinän takana on monimutkainen politiikan verkko, jossa päätöksiä ei aina sanele pelkästään suorituskyky. Sopimukset, sponsorointipaineet, tiimihierarkiat ja sisäinen suosiminen voivat muokata tuloksia aivan yhtä paljon kuin kuljettajan taidot. Varikkoon perehtyneiden mukaan menestys Formula 1:ssä riippuu usein yhtä paljon näiden näkymättömien virtausten navigoinnista kuin radan hallinnasta. Räikkönen koki uransa aikana Ferrarin ja McLarenin kaltaisissa tiimeissä sekä mestaruuden huipentuman että tiimin sisäisen dynamiikan aiheuttamat turhautumiset. Vaikka hän ei koskaan avoimesti syyttäisi, hänen hienovaraiset huomautuksensa ovat ruokkineet spekulaatioita siitä, ettei kaikilla kuljettajilla ole tasavertaista asemaa. Lajissa, jossa miljoonat ovat vaakalaudalla, strategiset päätökset – kuka saa etusijan, kenen auto saa päivityksiä ensin – voivat hiljaa kallistaa vaakakuppia.
Räikkösen “minua ei kiinnosta” -persoona saattoi olla enemmän kuin pelkkä asenne; se oli kilpi. Kieltäytymällä täysin osallistumasta poliittiseen teatteriin hän säilytti aitouden, joka on harvinaista nykyaikaisessa moottoriurheilussa. Sama etäisyys on kuitenkin saattanut maksaa hänelle mahdollisuuksia järjestelmässä, joka usein palkitsee niitä, jotka ovat halukkaita pelaamaan peliä.
Fanit ovat pitkään keskustelleet siitä, onko Formula 1 niin puhdas kilpailu kuin miltä se näyttää. Suomalaisen vähäeleiset paljastukset lisäävät painoarvoa ajatukselle, että laji toimii kahdella tasolla: näkyvässä taistelussa radalla ja piilotetussa strategia- ja vaikutusvaltakilpailussa suljettujen ovien takana. Se on maailma, jossa uskollisuus voi muuttua yhdessä yössä ja jossa jopa mestareiden on edettävä varovasti. Nyt eläkkeellä olevan Räikkösen perintö on koskematon – sitä määrittelevät paitsi voitot, myös hänen kieltäytymisensä mukautua. Vetämällä verhoa edes hieman sivuun hän muistuttaa faneja siitä, että Formula 1:ssä on kyse yhtä paljon vallasta kuin intohimostakin. Ja ehkä suurin mysteeri ei olekaan se, kuka voittaa sunnuntaina, vaan se, mikä todella ratkaisee voiton.









