Yli kahden vuosikymmenen ajan Kimi Räikkönen on elänyt elämäänsä täydellä kaasulla – pelottomana mutkissa, kaaoksen vaivaamattomana ja rauhallisena paineen alla. Maailma oppi tuntemaan hänet Jäämiehenä, miehenä, joka kykeni tuijottamaan tulta ja raivoa lähes epäinhimilliseltä tuntuvalla tyyneydellä. Mutta tällä kertaa edessä oleva haaste ei jylise neljällä pyörällä – se kuiskaa hiljaisuudessa sairaalahuoneen steriileissä valkoisissa seinissä.
Kuvitteellisen kertomuksen mukaan, joka kuvittelee legendaarisen suomalaisen erilaisen kilpailun, Räikkösellä on diagnosoitu harvinainen väsymykseen liittyvä sairaus, jonka ovat aiheuttaneet vuosien jatkuva kilpailu ja fyysinen stressi. Jollekulle, joka on menestynyt nopeudella, hidastamisesta on tullut vaikein osa.
Tässä tarinassa lääkärit neuvovat häntä pitämään pitkän tauon – ei vain fyysisestä rasituksesta, vaan myös henkisestä vaatimuksesta olla aina ”päällä”. Silti, aitoon Jäämiehen tapaan, Kimi ei kavahda. ”Minulla on ollut rankempiakin viikonloppuja”, hän sanoo tavaramerkikseen muodostuneella olkapäiden kohautuksella, huumorin ollessa edelleen kuivaa kuin aavikkorata.
Allekirjoittaessaan lääkärintodistuksia, jotka merkitsevät hänen toipumismatkansa alkua, Kimi pohtii, mikä häntä todella ajaa – ei vain moottorin jylinä tai voiton tavoittelu, vaan perheen, vapauden ja rauhan yksinkertaisuus. Hänen vaimonsa Minttu ja heidän lapsensa seisovat lujasti hänen rinnallaan ja muuttavat sen, mikä olisi voinut olla tappion hetki, tarinaksi sitkeydestä.
Faneille se on muistutus siitä, että sankarit eivät aina käytä kypärää. Joskus rohkeutta ei löydy ohjaamosta, vaan hiljaisesta hyväksynnästä, että jopa legendojen on opittava lepäämään.
