Kun Kimi Räikkönen ilmoitti jättävänsä Formula 1:n, moottoriurheilumaailma pysähtyi hetkeksi.
Ei siksi, että hän olisi pitänyt pitkän ja tunteikkaan puheen.
Ei siksi, että mukana olisi ollut dramaattisia kyyneleitä tai runollisia jäähyväisiä.Vaan siksi, että se oli niin täydellisen *hänen* tapaistaan.
Yli 20 vuoden ajan Kimi tunnettiin “Jäämiehenä” — vähäsanaisena kuljettajana, joka pysyi viileänä paineen alla ja oli rehellinen jopa brutaaliin sävyyn tiimiradiossa. Fanit rakastivat häntä hänen hiljaisuutensa, sarkasminsa ja sen vuoksi, ettei hän koskaan jahdannut julkisuutta. Hän ei jahdannut otsikoita — otsikot jahtasivat häntä.
Silti hänen jäähyväisviestissään oli jotain erilaista.
> “Se on siinä. Tämä tulee olemaan viimeinen kauteni Formula 1:ssä. Se oli oma päätökseni. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen työskennellyt vuosien varrella. F1 on osaltani ohi, mutta elämä jatkuu.”
Yksinkertaista. Rauhallista. Suoraa.Mutta sitten tuli lause, joka todella sulatti sydämet:
> “Elämässä on paljon muitakin asioita, joita haluan kokea ja joista haluan nauttia perheeni kanssa.”
Siinä kaikki. Ei parrasvaloja. Ei draamaa. Vain mestari, joka valitsi perheen maineen sijaan.
Vuoden 2007 maailmanmestaruudesta…
Unohtumattomaan paluuvoittoon…
Ja nuoremman sukupolven ohjaamiseen uransa loppuvaiheessa…
Kimi ajoi aina omilla ehdoillaan.Ja lopulta hän lähti samalla tavalla kuin ajoi — hiljaa, itsevarmasti ja ilman katumusta.
Jäämies ei tarvinnut kyyneleitä liikuttaakseen meitä.Sillä joskus todellinen vahvuus on siinä, että valitsee sen, mikä merkitsee eniten.Ja Kimi Räikköselle se ei koskaan ollut vain Formula 1 — vaan elämä radan ulkopuolella.
