Neljätoista vuotta sitten tänään Formula 1 todisti yhtä merkittävimmistä paluutarinoistaan, kun Kimi Räikkönen allekirjoitti sopimuksen Renault-tiimin kanssa, joka pian nimettäisiin uudelleen Lotukseksi. Kahden vuoden tauon jälkeen lajista – vietettynä rallissa ja NASCAR-luokkien testaamisessa – monet epäilivät, pystyisikö vuoden 2007 maailmanmestari enää kilpailemaan korkeimmalla tasolla. Lotus otti rohkean riskin, ja tämä päätös johti yhteen F1-historian poikkeuksellisimmista sopimustilanteista.
Räikkösen sopimukseen sisältyi myöhemmin legendaariseksi muodostunut suoritusehto: 50 000 euroa jokaisesta hänen saavuttamastaan mestaruuspisteestä. Keskikentän tiimille, joka odotti vaatimattomia tuloksia, se näytti luultavasti turvalliselta ja motivoivalta lisäykseltä. Sen sijaan siitä tuli taloudellinen pommi. Räikkönen palasi loistavassa vedossa keräten 390 pistettä kausien 2012 ja 2013 aikana. Yhtäkkiä Lotus oli hänelle velkaa 19,5 miljoonaa euroa bonuksia – summa, joka on yleensä varattu huipputason ja vahvasti rahoitettujen tiimien käyttöön.
Related posts
Lotukselle, joka oli jo valmiiksi taloudellisessa epävakaudessa, hänen menestyksensä ylläpitäminen kävi lähes liian kalliiksi. Hän saavutti palkintokorokesijoja, ikimuistoisen voiton Abu Dhabissa ja yhden uransa tasaisimmista jaksoista, mutta kustannukset ajoivat tiimin murtumispisteeseen. Tilanne kiristyi niin, että Räikkönen lopulta paljasti, ettei hän ollut saanut palkkaa kuukausiin, mikä johti hänen lähtöönsä Ferrarille vuonna 2014.
Koko episodi on sittemmin tullut osaksi Formula 1 -tarinanperinnettä – tarina tiimistä, joka aliarvioi Kimi Räikkösen kilpailuhenkisyyden. He halusivat pisteitä; hän antoi paljon enemmän kuin he olivat valmiita maksamaan. Hänen voitokas paluunsa oli sekä urheilullinen menestys että taloudellinen katastrofi tiimille, joka toi hänet takaisin.
